Blogit

Kumpi voittaa - kenttä vai konsoli?

Blogikirjoitus | Julkaistu 22.9.2020 | Kirjoittaja Ilkka Aho, opettaja, Suomen Urheiluopisto

Lapsi liikkuu luonnostaan – vai liikkuuko? Väitän, että lapsi liikkuu, jos liikkuminen on hauskaa, jännää ja sitä saa tehdä kavereiden tai aikuisten kanssa yhdessä. Nykyisin voisi kai ajatella niinkin, että lapsi käyttää älylaitteita luonnostaan.

Olen monesti miettinyt itseäni 40 vuotta sitten 10-vuotiaana, jolloin asuin Hämeenlinnassa isolla rivitaloalueella. Alueen sydän, ainakin omasta mielestäni, oli kenttä. Aika vaatimaton hiekkakenttä, johon talvisin ilmestyi jää. Voi olla, että aika kultaa muistoja, mutta oma mielikuva on se, että kentällä oli melkein aina pelit – futista, pesistä, lätkää… Eikä pelejä tarvinnut varsinaisesti järjestää – sinne vain kokoonnuttiin.

Kun Ilkka-poika tuli koulusta kotiin, oli kiire kentälle. Miksi? En ainakaan muista, että olisi kertaakaan solminut kiireellä nappiksien tai luistimien nauhoja ja ajatellut, että minusta tulisi parempi pelaaja. En miettinyt, että lähdenpä nyt kentälle, jotta saisin taidon oppimisen kannalta niin elintärkeitä toistoja sisäsyrjäsyöttöön tai rannelaukaukseen. En ajatellut myöskään, että hikoilu tekee hyvää ja luon pelatessa itselleni tulevia vuosia varten aerobista pohjaa. Mieleen ei tullut koskaan se, että liikkuminen olisi terveyden kannalta tärkeää ja ehkä sitä kautta voisin saavuttaa liikunnallisen elämäntavan.  No, miksi sitten kentälle? Olen varma, että minulle syyt olivat hauskuus, pelin tuoma jännitys ja kaverit.

Mutta mitäs, jos kotona olisikin ollut Playstation ja siellä NHL-peli tai FIFA? Tai mahdollisuus pelata kavereiden kanssa Fortnitea? Olisiko kentälle menon sijasta ollut kiire käynnistää konsoli ja ottaa ohjain käteen? Varmasti en voi tietää, mutta ainakin houkutus olisi ollut iso. Miksi olisin valinnut kehittävän ja terveellisen kentän sijasta ruudun? Koska kentälle menon motiivina ei ollut kehittyminen tai terveys, vaan ihan muut syyt. Sen verran olen omien lasten kautta tutustunut myös konsolipelien maailmaan, että tiedän senkin olevan hauskaa, jännää – ja nykyisin siellä on myös kavereita, vaikka ne eivät vieressä istuisikaan!

Koska liikunnalla on lasten maailmassa enemmän kilpailijoita kuin ennen, vaatii meiltä aikuisilta entistä enemmän ponnistelua, jos haluamme saada lapset liikkumaan edes terveytensä kannalta riittävän määrän. Tylsää mutta totta! Vaikka liikkumaan lähteminen ei lapsilla ole läheskään ainoa mahdollisuus viettää vapaa-aikaa, pitää muistaa, että se on kuitenkin mahdollista. Mutta miten?

Osa lapsista nauttii edelleen liikunnasta ja täyttää vapaa-aikansa ulkona liikkuen. On kuitenkin pakko myöntää se tosiasia, että vanhempien, varhaiskasvattajien, opettajien ja valmentajien rooli lasten liikkumisessa on korostunut. Jos aiomme saada lapset liikkumaan enemmän kotona, koulussa, päiväkodeissa ja harjoituksissa, pitää meidän auttaa lapsia löytämään liikunnasta hauskuuden, jännityksen ja mukavan yhdessäolon tunteita.


Kiinnostuitko aiheesta? Tilaa blogijulkaisuista tieto sähköpostiisi tällä lomakkeella


×
×
×

Lisää kommentti

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *