Blogit

Luonto muokkaa kivetkin – niin myöskin minut

Olen Vierumäen ympäristövastaava Tuuli Tukiainen eli Vihertuuli. Voisin kuvailla olevani vähän sekopäinen idealisti, joka hämmästelee maailmaa vihrein silmin. Menen lapsen innolla ja riemulla eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

Mielestäni onnelliseen elämään ei tarvita kovinkaan paljon. Kaiken lisäksi meillä jokaisella on se sisällämme, onnellisuus on vain tapamme ajatella, kokea ja arvottaa maailmaa. Minulta kysytään monesti, miten voin olla iloinen päivästä toiseen? Vastaus ei ole se, että olen pudonnut onnellisuuspataan pienenä, vaan se on paljon yksinkertaisempi: jos on surullinen ei voi olla iloinen.

blogi_vihertuuli_galleriakuva

Valitsen siis tietoisesti iloisuuden. Toki monia asia huolettaa minuakin – etenkin lasten syntymän jälkeen. Eläin-ja kasvilajeja kuolee sukupuuttoon, vesistöt rehevöityvät, puhdas juomavesi on jo loppunut monista maista, ilmasto lämpenee ja sukassakin on reikä. Voihan sitä ahdistua, jos haluaa katsella, kun oma elämä kulkee ohi. Minä en vain jaksa jäädä ahdistukseen vellomaan, vaan mieluummin ryhdyn hommiin asian muuttamiseksi!

Tai jos en tiedä miten hommiin voisi ryhtyä, alan kyselemään ja otan selvää. Ja sitten ryhdyn hommiin! Toisinaan voi sanoa, että rapatessa roiskuu ja kaikki ei mene ihan niin kuin olen vihreissä unelmissani asioiden nähnyt menevän, mutta virheestä saatu oppi on syvempää kuin syvimmän meren pohja ja kirkkaampaa kuin pilvetön kesäinen taivas. Siitä kirjoitukseni kumpuavatkin: jatkuvasta touhuilusta, ihmettelystä, kyseenalaistamisesta ja kokeilemisesta. Eniten sydäntäni lähellä ovat ympäristöömme liittyvät asiat ja onneksi niihin saankin työssäni keskittyä päivittäin.

Kestävä kehitys on ollut muotisana jo pitkään, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Miten se näkyy elämissämme tai miten sen pitäisi näkyä? Miksi länsimaissa ruokaa menee niin paljon roskiin? Miten me olemme niin vieraantuneita luonnosta? Onko millään ympäristöä säästävillä toimilla mitään väliä, kun kaikki eivät kuitenkaan noudata samoja periaatteita? Miksi minun pitäisi välittää? Kyllähän meillä vettä riittää, vai riittääkö sittenkään? Niin paljon kysymyksiä, joihin ei varmasti oikeaa vastausta ole, mutta niitä aioin kuitenkin yhteisellä ajallamme blogissa pohtia. Naisellisella logiikalla tietenkin eli ehkä kaikki ei olekaan sitä miltä ensisilmäys vaikuttaa?

Sattuma on ohjannut minut elämässäni puutarha-alalle. Onnellinen sattuma, voisi sanoa. Mikään ei ole niin hienoa ja henkeäsalpaavaa kuin nähdä, että se puu, jonka pienenä taimena olet istuttanut kasvaa suureksi ja komeaksi kiipeilypaikaksi ja turvaksi lapsille. Ja miksi ei aikuisillekin. Oksat ovat kasvaneet niin vahvoiksi, että niihin voi ripustaa keinun! Tieto siitä, että tuo puu tulee olemaan täällä vielä kauan minun jälkeeni, on jotenkin lohduttavaa. Viheralueiden hoito ja puutarhurointi noin ylipäätään on yksi arvokkaimmista töistä, mitä mielestäni maailmassa on. Puutarhurit ja maanviljelijät kuitenkin kasvattavat suurimman osan meidänkin ravinnostamme. Ei olekaan mikään pieni tai merkityksetön asia ottaa selvää, mistä ruokamme tulee, kuka sen on kasvattanut ja missä tarkoituksissa. Puhetta on luomusta ja lähiruuasta, mutta ymmärrämmekö oikeasti, miten merkittäviä tekijöitä ne ovat meille itsellemme ja omalle terveydellemme? En ole ravintoneuvoja, enkä luoja ties kokki, mutta olen hyvin kiinnostunut siitä, kuka ruokani kasvattaa ja mitä se pitää sisällään.

tuulin_blogi_puu

Tämän puun olen istuttanut ihan pikkuisena taimena Vierumäelle <3

Monet lapset haluavat palomieheksi tai poliisiksi, enkä ihmettele yhtään, onhan niissä ammateissa jotain selittämättömän kiehtovaa, tunnistan saman kiinnostuksen myös itsessäni. Voin ylpeänä sanoa, että olen ollut Vierumäkeläinen ensi vuoden alussa jo kymmenen vuotta. Tänä aikana minulla on ollut mahdollisuus kouluttautua myös alkuperäisestä ammatistani hieman sivuun, eli tutustua tietyille osa-alueille turvallisuuspuolella. Osa työajastani kuluukin erilaisten ennakoivien turvallisuustöiden parissa. Tämän johdosta olen erittäin kiinnostunut ennen kaikkea siitä, miten ongelmia voidaan ennakoida ja taata turvallinen ympäristö meille kaikille.

Koska omat lapseni ovat vasta pieniä, pääsen seuraamaan hyvin läheltä sitä riemua ja intoa joka heissä syntymälahjana on. Toivon sydämeni pohjasta, että olen itse osannut säilyttää aikuisessa minässäni edes osan noista ominaisuuksista. Ja sitä toivon voivani jakaa myös muille:
intohimoa elämää kohtaan, pohjatonta tiedon nälkää sekä ennakkoluulottomia kohtaamisia etenkin luonnon ja ihmisten välillä.

Aletaan yhdessä ihmettelemään kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, eikä oteta kaikkea niin vakavasti, etenkään itseämme.

”Elämässä voi saavuttaa mitä tahansa, kunhan ei välitä siitä, kuka saa kehut.— Harry S. Truman”

05.10.2015 16:10

Riitta Fagerström

Loppukommentti on hyvä.

30.10.2015 12:54

Tuuli Tukiainen

Kiitos 🙂 Aion seurata aika tarkasti miten täällä meillä poistetut tekstiilit löytävät uuden elämän. Kerron siitä sitten teille

×
×
×

Lisää kommentti

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *