Blogit

Pari pointtia psyykkauksesta

valmennus, blogi

Kävimme hiljattain urheilijoiden sekä valmentajien kanssa keskustelua psyykkaamisesta. Ajattelin laittaa blogiin vähän ajatuksia asiasta. Kimmokkeena keskusteluun ja kirjoitukseeni toimi Helsingin Sanomien artikkeli 8.11. ”Kuinka rumasti urheilussa saa psyykata?”.

Mitä psyykkaus ylipäänsä on?

Psyykkausta voi olla sisäistä sekä ulkoista. Sisäinen psyykkaus on itsensä kannustamista ja voimavarojen kohdistamista haluttuun asiaan. Sisäinen psyykkaus on itsensä ”virittämistä” psyykkisesti tulevaan tehtävään tai suoritukseen.  Se on itsepuhelua ja keskittymistä.

Ulkoinen psyykkaus on kanssaihmisen kannustamista, huomion kiinnittämistä haluttuun asiaan sekä kansankielellä ”takapuolelle potkimista”. Uskaltaisin väittää, että meistä jokainen on psyykannut itseään ja/tai kanssaihmistä – halusi sitä tai ei.

Kuinka voimakasta psyykkausta on toteuttanut tai kokenut, on sitten toinen juttu. Kyseessähän on subjektiivinen kokemus, jolloin jokaisen yksilön kokema psyykkauksen tarve, määrä ja voimakkuus on henkilökohtainen kokemus ja näkemys.

Psyykkausta on eri lähteissä määritelty mm. näin:

  • suggeroida (urheilijaa, joukkuetta tms.) hyvään suoritukseen
  • pyrkiä horjuttamaan vastustajan henkistä tasapainoa
  • valmentaa tai valmentautua henkisesti

Psyykata à suggeroida à suggestio à selftalk

Psyykkays, suggestio, itsesuggestio – sisäinen psyykkaus

Suggestiossa on kyse kommunikoinnista, jossa tavoitteena on saada kanssaihmiset toimimaan esim. tietyllä tavalla tai tehokkaammin. Itsesuggestio eli sisäinen psyykkaus lienee yksi tärkeimmistä harjoittelun ja kilpailemisen psyykkisen valmennuksen työkaluista.  Voisi siis ajatella, että itsesuggestio on eräänlainen selftalkin osa-alue. Itsesuggestio ei ole ”I’m the Best”-hokemista, vaan enemmänkin itselle annettuja ohjeita.

Mitä mieltä valmentajat ja urheilijat olivat psyykkauksen tarpeesta?

Kyselin valmentajilta, nuorilta ja lapsuusvaiheen urheilijoilta mielipiteitä asiasta.

Valmentajat kokivat psyykkauksen tarpeelliseksi joissain tilanteissa, mutta jatkuva käyttö ei välttämättä ole hyväksi. On myös muistettava, että usein käytettynä psyykkauksen vaikuttavuus vähenee. Päivittäinen psyykkauksen käyttö ja kokeminen saattaa olla henkisesti raskasta.

Nuoret jopa toivoivat psyykkausta. He ainakin kokivat psyykkauksen positiivisena ja hyvänä asiana.

Lapset eivät ymmärtäneet koko ”psyykkausta”, mutta halusivat kannustusta sekä palautetta omasta tekemisestään (ehkä minun sanallinen kuvaus psyykkauksesta oli huono).

No entäs minä sitten? Mitä mieltä olen itse psyykkauksesta? Kuinka rumasti urheilussa saa psyykata?

Tunteettomasti ajatellen:

  • Niin rumasti kuin oma etiikka ja arvot antavat myöten
  • Niin rumasti kuin ”säännöt/määräykset/ohjeet” antavat myöten

Todellisuudessa meitä kaikkia liikunnan ja urheilun parissa toimivia ohjaa mm. Reilun Pelin Periaatteet. Sieltä löytyy esim. kohta ”Vastuu kasvatuksesta”.

Reilu Peli on kaikkien liikunnan ja urheilun toimijoiden oikeus ja velvollisuus. Se koskee meitä kaikkia urheilun toimijoita kuten liikunnan harrastajia, urheilijoita, vapaaehtoisia, palkallisia työntekijöitä, valmentajia ja ohjaajia, joukkueenjohtajia, päätöksentekijöitä ja vanhempia.

 

Valmennusterkuin,

 

Rane
PS. Tiettävästi Shaolin-munkit onnistuvat itsesuggestoimaan itselleen kivuttoman tilan.

PPS. Mainostenkin voidaan katsoa olevan suggestiota 😉

PPPS. Silmääni osui Hesarin artikkelin keskustelun yhteydestä:

Nimimerkki Niilo Pielinen:

“Milloin koulukiusaamista aletaan kutsua koulupsyykkaamiseksi. Kutsutaanhan veronkiertoakin nykyään verosuunnitteluksi.”

 

 

×
×
×

Lisää kommentti

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *