Blogit

Sauvarinnetreenistä vauhtikestävyyttä

Tapasimme jälleen treeniporukan kanssa kuluneen viikon keskiviikkona. Tällä kertaa treenien teemana oli vauhtikestävyys sauvarinnetreenien merkeissä. Ja voi että, kuinka kaunis sää meille sattuikaan. Aurinko paistoi, lunta oli pikkuisen maassa ja lämpömittari näytti paria pakkasastetta. Aivan täydellistä!

Treenipaikaksi valmentaja Ismo Hämäläinen oli valinnut pitkän mäen Vierumäen ulkoilualueelta. ”Kokoonnuimme ensin urheiluhallille, jossa tapasin ensimmäistä kertaa muut tytöt (meillä on aika törkeen hyvä tiimi 😉). Urheiluhallilla Ismo osoitti Vierumäen aluekartan yläreunan yli ja sanoi että tuonne. Aha. mennään sinne, minne karttakaan ei löydä”, Piitu nauraa.

“Treenipaikka löytyi ja paikalla odotti yllätys, yllätys ylämäki, jonka päälle kivuttua huomasi, että se jatkuu ja jatkuu. Ylämäen jälkeen tuli alamäki, ihana alamäki, jonka pohjalla käännyttiin takaisin. Ihana alamäki olikin taas ylämäki. Tätä me veivattiin edestakaisin, ilman mitään taukoja. Ensin reippaasti ja joka kiekalla vauhtia piti kasvattaa, kunnes Ismo sanoi seis. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ”rennot hartiat, pidennä askelta, ponkaise päkiällä, muista ojentajat ja vie käden liike loppuun ja sinne loppuun vielä kunnon repäisevä työntö ja ja ja”. Loppua kohden koko homma alkoi hahmottua ja kaiken kaikkiaan treeni oli loistava, opimme uutta, tuli hiki, pieni ketutuskin meinasi tulla tekniikan suhteen, mutta Ismo piti huolen, että saimme suoritettua treenin omaan tahtiin ja huolella. Kyllä näillä eväillä noi sauvat kesytetään. Sauvakävely ei ole mitään dementiahiihtoa, respect!” Piitu kertoo.

Valmentaja Ismon suunnittelema treeni kotteli toden totta vauhtikestävyyttä. ”Treenimme oli tehokas ja melko nopea. Kävelimme mäen reippaasti ylös ja laskeuduimme toiselle puolelle alas. Ja sitten takaisin. Yhteensä teimme tämän neljä kertaa eli kokonaisuudessaan kahdeksan nousua, koko ajan kiihtyvällä nopeudella ja kasvavalla sykkeellä. Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan tehdä aivan maksimitehoilla, joskin hengästyä sai kunnolla. Treenin aikana tein havainnon, johon tulen kiinnittämään huomiota tulevissa treeneissä, nimittäin ojentajat! Niitä täytyy vahvistaa”, Elina mietiskelee.

Elina keskittyy selkeästi ojentajatyöntöön.

Piitulle sauvarinnetreeni oli uutta. ”En ole ennen sauvakävellyt, joten olihan se haastavaa. Sauvat ei vaan tuntuneet yhtään luonnolliselta, vaikka ihka uudet Startin sauvat käyttöön saatiinkin”, Piitu kertoo.

Piitua hymyilyttää. Uudet sauvat saatiin sittenkin kesytettyä.

“Ensimmäiset ajatukset oli, että kyllähän mä päivittäin kävelen ja kyllähän siinä mäkiäkin on, ei tämä varmaan kovin rankkaa ole. Kuinka väärässä olinkin…” Iris nauraa Piitua mukaillen.

“Sauvat itsessään oli ihan uusi juttu, en ole sauvakävelyllä käynyt yläasteen jälkeen. Nopean tutustumisen jälkeen sain säädettyä hihnat sopiviksi. Sauvat tuntuivat kevyiltä, mutta iskeytyivät pitävästi maahan, vaikka maa oli osittain jäässä. Niin kuin kovin muukin, olen mieltänyt sauvakävelyt mummojen liikunnaksi, mutta jo alkulämmitelyissä alkoi tuntua käsissä, ihan uudet lihakset ojentajissa joutui töihin. Mäkitreenissä sain Ismolta neuvoja pidentää askelta ja työntää sauvoilla loppuun asti eikä tehdä vain jaloilla hommia. Viimeisellä kierroksella alkoi olemaan sykkeet jo maksimissa ja mähän vain kävelin mäkeä! Seuraavina päivinä tuntuu varmasti sekä jaloissa että käsissä. Tämä treenimuoto tulee kyllä varmasti osaksi treeniohjelmaa”, Iris vakuuttaa.

Miralle puolestaan ensimmäinen treenikerta toi mukanaan hieman kutkuttavaa tunnetta vatsanpohjaan. ”Edessä häämötti mäki kertaa kahdeksan kiihtyvällä tahdilla ja aktiivisella alamäkipalautuksella. Hui! Olen kokenut mäet aiemmin suurensuureksi haasteeksi, koska ne meinaavat toisinaan viedä keuhkoni mennessään. Asennoituminen ratkaisee kuitenkin valtavasti! Monesti käyn mielessäni läpi harjoitusta ja niissä mielikuvissa isoimmatkin mörkömäet selättyy kepeästi. Niin kävi myös tällä kerralla. Puuskuttamiselta en kuitenkaan välttynyt, mutta fiilis oli yhtä aurinkoinen kuin sääkin, ” Mira hymyilee.

Lopuksi Mira toteaakin ”Sauvoja tai ei, rinne tai ei, mutta ilma oli aivan loistava ulkoiluun. Lentokeli, vai miten ne realhiihtäjät toisinaan kuvailee. Paljon positiivista asennetta, lämpimät vaatteet (vähemmän lämpimissäkin tuli hiki) ja ulos nauttimaan vauhdin hurmasta!”

Nähdään GoExpo Winterissä!

Meidät voit muuten tavata GoExpo Winter -messuilla lauantaina ja sunnuntaina (4.-5.11.) Finlandia-hiihdon osastolla (6s48).  Oletko sinä tulossa messuille? Jos tulet, niin tule ihmeessä moikkaamaan, juttelemaan ja kyselemään esimerkiksi naisten Finlandiasta, meidän treeneistä tai oikeastaan mistä vain. Toivottavasti nähdään viikonloppuna!

Terkuin, Piitu, Elina, Mira ja Iris

×
×
×

Lisää kommentti

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *