Vierumäki Challenge Tour

Positiivisuutta ja paikallisväriä tuomassa

Juuso Ilkka kuului 1990-luvun puolivälissä Suomen Golfliiton juniorivalmennettaviin ja oli kesällä 1995 edustamassa Suomea nuorisojoukkueiden EM-kilpailuissa Englannissa.

Elokuun Vierumäki Finnish Challengessa Ilkka edustaa paitsi itseään myös Vierumäkeä ja siinä ohessa Ilmavoimia, työnantajaansa.

”Minä olen paljasjalkainen vierumäkeläinen. Koti oli syntymästä lähtien Vierumäen vanha rehtorintalo eli Puustelli.”

Golf tuli mukaan kuvaan, kun Vierumäki sai 1988 ensimmäisen golfkenttänsä, Classicin.

”Koko perhe alkoi heti pelata. Itse olin tuossa vaiheessa kymmenvuotias ja pelasin golfin ohella muutaman vuoden myös jääkiekkoa ja koripalloa. Lopulta golf vei voiton. Isäkin auttoi lajivalinnassa, kun kysyi että eikö kannattaisi harrastaa lajia, jossa saa itse päättää, milloin pelaa.”

Isä on Suomen Urheiluopiston rehtorina pitkään toiminut, Suomen Olympiakomiteaa vuosikaudet puheenjohtajana luotsannut ja golfin puolesta urheilupiireissä ansiokkaasti lobbaillut Tapani Ilkka.

Juuso Ilkka nousi muutamassa vuodessa mukaan ikäkausimaajoukkueeseen Panu Kylliäisen, Thomas Sundströmin, Janne Mommon ja Markus Ervastin kaltaisten pitemmälle golfissa sittemmin yltäneiden pelaajien rinnalla. Vierumäen golflukiosssa opiskelijatovereita olivat puolestaan muun muassa Riikka HakkarainenJenni Kuosa ja Olli-Pekka Nissinen.

Näihin aikoihin Ilkka suuntasi vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin.

”Sain hyviä muistoja toimimisesta caddienä Valhalla Golf Clubilla ja pääsin isäntäperheen mukana pelaamaan Pebble Beachin ja Olympic Clubin. Ikävä kyllä olosuhteet eivät olleet harjoittelun kannalta otolliset. Pelillisesti tuli lähes välivuosi, ja kotiin palattuani huomasin muiden päässeen pelissään pitemmälle.”

Lentäjän uralle

Ajatus paluusta Yhdysvaltoin jäi kytemään, mutta askelmerkit college-uran käynnistämiseksi lukion jälkeen eivät osuneet kohdilleen. Kun välivuosi uhkasi, Ilkka haki vapaaehtoiseksi Ilmavoimiin ja tuli hyväksytyksi. Tavoitteellinen golf alkoi väkisinkin jäädä taka-alalle. Ajatus lentäjänurasta alkoi nostaa päätään.

”Meitä oli 1100 hakijaa, joista 44 valittiin. LentoRUK:n jälkeen kadettikouluun jatkoi 22. Minä olin yksi heistä.”

Tällä hetkellä Ilkka on sotilasarvoltaan kapteeni ja jälleen koulunpenkillä 12 Hornetin ohjaimissa vietetyn lentovuoden jälkeen. Hän on ollut mukana myös Suomessa ja lähialueilla viime vuosina järjestetyissä kansainvälisissä sotaharjoituksissa.

”Nyt on Santahaminassa menossa kaksivuotinen yleisesikuntaupseerikurssi, joka mahdollistaa etenemisen uralla aina Ilmavoimien tai puolustusvoimien korkeimpiin tehtäviin saakka.”

38-vuotiaalle upseerille on luvassa vastuullisia tehtäviä ennen kuin on aika siirtyä eläkkeelle noin 50 vuoden iässä. Eläköitymisen ikä voi tuntua maallikosta alhaiselta, mutta Ilkka muistuttaa kolikon toisesta puolesta.

”Jo tähän mennessä olen menettänyt useita työtovereita lento-onnettomuuksissa. Osa on joutunut hyppäämään heittoistuimella. Suurella osalla on titaania vahvistamassa niskaa tai selkää G-voimien synnyttämien vaurioiden johdosta. Hävittäjälentämisessä riskit ovat aina läsnä. Se on asia joka pitää hyväksyä ja joka pakottaa keskittymään aina 110-prosenttisesti.”

Juniorivuodet golfin parissa toivat mukanaan paljon arvokkaita kokemuksia. Kaiken lisäksi kentällä tutuiksi tulleista ikätovereista löytyi myös aviopuoliso, useisiin SM-mitaleihin yltänyt Hanna-Riikka Kuitunen.

”Hansu puki aikoinaan hyvin sanoiksi sen, mitä asepalvelus kaltaisessani nuoressa miehessä parhaassa tapauksessa saa aikaan. Se oli jotain siihen malliin, että varusmiesaika teki urposta herrasmiehen.”

Hävittäjän ohjaksissa pelottomankin miehen on voitettava itsensä kerta kerralta uudelleen. Päätöksiä on kyettävä tekemään sekunneissa, olosuhteista riippumatta, vaikka keskellä yötä pimeässä pilven keskellä, kymmenien koneiden ympäröimänä, pelkkien instrumenttien varassa. Onnistumiset ovat omiaan kasvattamaan itseluottamusta.

”Lentäminen on tavallaan matka omaa itseen. Omat rajat löytyvät, se on varma.”

Ilmavoimia Ilkka kuvailee nuorekkaaksi ja dynaamiseksi organisaatioksi, joka ymmärtää myös golfin kaltaisen liikunnan arvon. Henki on positiivinen ja hurtti huumori lujittaa aselajin sisäisiä siteitä.   Lentäjät kasvavat veljiksi keskenään.

”Kun Ilmavoimien mestaruudesta pelataan, mukana on yli sata osanottajaa.”

Scratch-tasolla ammattilaisia haastamaan

Ilkka on edelleen scratch-tason amatööri ja kertoo lähtevänsä kilpailuun positiivisella mielellä. Hän toivoo mukanaolonsa tuovan paikalle runsain mitoin Vierumäen-vuosilta sekä Ilmavoimista tuttuja kasvoja.

”Minusta taisi aikoinaan tulla vierumäkeläiselle golfille eräänlainen kaikkien tuntema maskotti. Lahtelaistenkin golfareiden kanssa yhteydet olivat tiiviit. Esimerkiksi Mikko Ilonen ja kilpailuun myös lähtevä Juha Ruponen ovat jo nuoruusvuosista lähtien kuuluneet samaan kaveriporukkaan.”

Tämä yhteys näkyy myös Ilkan caddie-valinnassa.

”Hyviä vaihtoehtoja oli paljon, mutta päädyin lopulta Antti Rautiaiseen. Halusin caddien, jonka kanssa voimme pitää kierroksen aikana hyvää henkeä yllä. Toivon saman positiivisuuden tarttuvan myös yleisöön. Sitä paitsi Antti on kantanut Mikko Ilosenkin bägiä aina European Touria myöten, joten sekin puoli on kunnossa.”

Turhia paineita Ilkka ei aio ottaa, vaikka on varma siitä, että ykköstiille astuminen on aikanaan totinen paikka.

”Nuoruusvuosien EM-matkaltakaan en muista avauslyönnistä yhtään mitään.”

Vahvuuksiinsa pelaajana Ilkka laskee ennen kaikkea kyvyn pitää pallo pelissä.

”Classicin luonne alkuaikoina oli sellainen, että metsiin ei ollut asiaa. Tarkkuus oli pituutta tärkeämpää. Leveämmillä kentille pelanneet löivät jo juniorivuosina minua parikymmentä metriä pitemmälle.”

Suhdettaan Cooke Courseen Ilkka luonnehtii rakkaudeksi ensi silmäyksellä. Jo ensimmäiset rakennusaikaiset kävelyt saivat vakuuttuneeksi siitä, että lay out on yksi Suomen parhaista. Kentän hän sanoo tuntevansa läpikotaisin.

”Erityisesti pidän kentään viitospareista. Jos suosikki pitää nimetä, se on päätösväylä. Se tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, ja haasteitakin. Kultaisilta tiiltä se voi olla todellinen monsteri.”

Ilkka kiittää Graham Cooken kädenjälkeä myös siitä, että ”aina näkee kaiken”. Kohtalo on pelaajan omissa käsissä. Se antaa valttikortit niille, jotka pystyvät pelaamaan taktisesti ja strategisesti viisaasti.

Ennätyksensä Cookella Ilkka kertoo olevan 65 keltaisilta tiiltä, kilpailussa 70.

Vaikka ura ja perhe ovat merkinneet golfin jäämistä väliaikaisesti taka-alalle, Ilkka uskoo eläköidyttyään maksavansa golfille takaisin velkoja pelin tuomasta elämänsisällöstä. Satakunnan lennostossa Pirkanmaalla palvellessaan hän ehti jo valmentaa Erik ja Aleksi Myllymäkeä.

Erik Myllymäki sattuu olemaan yksi parhaiten menestyneistä suomalaisista 2010-luvun kotimaisissa Challenge Tourin osakilpailuissa.

Juuso Ilkan valmistautumista elokuun koitokseen voi seurata Twitterissä. @JuusoIlkka ja #VierumäkiCT.