Lopilta saat opit ja eväät liikunta-alalle

Kuvittele tilanne, jossa juuri sinä löydät oman paikkasi. Kuulut ryhmään, jossa sinulla ja ryhmäläisilläsi on samat mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja elämäntapa. Puhutte samaa kieltä, ajattelette samalla tavalla, opiskelette ja treenaatte huippuolosuhteissa sekä asutte järven rannalla lähellä Suomen kauneinta luontoa.

Kaikkea tätä voit löytää liikunnanohjauksen peruskurssilta. Elinikäisiä ystäviä, kipinän opiskeluun liikunta-alalta, opetusta taitojesi kehittämiseen, ohjausta ja tukea oman polkusi löytämiseen liikunta-alalta. Tee unelmistasi totta ja hae Suomen suurimmalle liikunta-alan kampukselle opiskelmaan itsellesi liikunnasta ammatti! Lue alta opiskelijoiden kokemuksia, mietteitä ja muistoja LOP-kurssilla opiskelemisesta.

Millaista on opiskelu Vierumäellä?

Maanantai 30.10. Saila Uski

Ensimmäinen kouluaamu syysloman jälkeen alkoi rennosti, kun herätys oli vasta kasin jälkeen. Yleensä tulen maanantaiaamuna, mutta nyt olin tullut poikkeuksellisesti jo sunnuntaina, ja nukuttiin yö tyttöjen kanssa siskonpedissä.

Koulu alkoi kympiltä futisturnauksella. Meidän joukkueen nimi oli Team Onnettomat ja nimen mukaisesti me hävittiinkin ekat pelit. Vaihdettiin taktiikkaa, peli alkoi sujua ja lopulta voitettiinkin koko turnaus.

Iltapäivällä alkoi mailapelikurssin viimeinen lajiosuus, joka oli pingis. Aluksi pelattiin hauskoja pelejä ja sitten harjoiteltiin erilaisia lyöntejä. Muutamassa tunnissa opin lisää pingiksestä ja vaikka en olisi uskonut niin tunnilla tuli hiki.

Illallisella oli halloween-teema. Ruokala oli koristeltu ja ruoka oli teemaan sopivaa. Ruokailun jälkeen lähdettiin Dance mix -tunnille. Iltapalaa syötiin yhdessä meidän huoneessa ja samalla höpöteltiin syysloman kuulumiset läpi. Oli kiva olla taas Vierulla.

Tiistai 31.10. Taru Saarela

Aamulla herätys soi seitsemältä, koska klo 8.30 alkoi anatomian kurssi. Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi luita ja niveliä, ja pääsimme myös vähän kisailemaan kahoot-visassa. Mielestäni se oli tosi mielenkiintoista. Anatomian tuntien jälkeen kävimme syömässä lounasta, ja sitten alkoi toinen uusi kurssi, tanssi ja rytmiikka. Siellä päästiin liikkumaan musiikin tahdissa, leikkimään erilaisia tanssiin liittyviä leikkejä sekä lopuksi pidettiin myös pojat vastaan tytöt dancebattle, josta molemmat joukkueet suoriutuivat hienosti. Tunnin jälkeen päästiin taas syömään, ja ehti myös hetken käydä huoneessa lepäilemässä ennen kuin menin vielä niska-hartiajumppaan. Sen jälkeen huoneeseen suihkuun ja katsoin vielä koneelta jakson lempisarjaani, ja sitten nukkumaan.

Keskiviikko 1.11. Valtteri Karjalainen

Kännykkä pirahti soimaan herätyksen merkiksi 7:45. Huonetoverini oli herännyt minua aikaisemmin tuttuun tapaan kahden hengen huoneessa ja oli vallannut vessan. Odottelin siinä vessavuoroa ja muistelin maanantain futsalturnauksen voittoa ja yli kymmentä henkilökohtaista maalia sekä syyslomaa edeltävää joukkueolympiavoittoa perusliikunnassa. Olo oli ihnu. Aamutoimet tehtyäni siirryin aamupalalle.

Aamupala sujui normaalisti. Tarjolla oli leipiä, leivänpäällisiä, puuroa, jogurtteja, marjoja ja juomia.

Ensimmäinen virallinen oppitunti oli aiheeltaan fyysinen suorituskyky klo 8:30. Kurssi siis alkoi osana opetussuunnitelmaa. Meille esittäytyi tutun opettajaduon opettajalisäys Harri Heinonen. Tekniset ongelmat vaivasivat tunnin aloitusta. Opiskelijan pc:a kokeiltiin ja sitten vaihdettiin luokkaa. Pari opiskelijaa sanoi lähtevänsä kokoukseen LOP promovideosta. Aloitimme 50min myöhässä, kun vaikeudet voitettiin. Järjestettiin diat ja kahoot-visailu. Puhuttiin lihasten harjoittamisesta. Tauko sovittiin kestävän 20min. Ostin tällöin lohileivän ja sain infoa Vierumäen koripallojoukkueen Tractorsin toiminnasta opettajilta. Jatkoimme uudella diasarjalla ja tehtävällä. Lopetukseksi opiskelija toi ilosanoman lentopallotreenin mahdollistumisesta.

Seuraava tapahtuma ruokailussa tuli aivan puskista… no, ei niin puskista kuin Puhis (tulkaa kurssille niin opitte), mutta kuitenkin. Ruokailussa tuntematon opiskelija kehui treenitahtiani. En aluksi ymmärtänyt, mutta saliharjoittelusta oli siis kyse. En ollut nähnyt henkilöä aiemmin. Hänelle maistui myös kalakeitto, ainakin kehumisesta päätellen.

Seuraavaksi oli vuorossa vapaa-aikaa, jota käytin rutiinijuoksuharjoitukseeni Urheiluhallissa. Vierumäen vanhahtava rakennusdesign on käynyt silmälle tutuksi näiden viikkojen aikana. Harjoittelen fyysisen suorituskyvyn testausta varten ja myöhemmin tapahtuvaa pääsykoepreppauskurssia silmällä pitäen.

Sitten tapahtumat jatkuivat edellä mainitusta lentopallosta, joka oli siis turnaukseen valmistautumista, lukujärjestyksen ulkopuolella. Lähes kaikki opiskelijat osallistuivat. Nopeaa peliä seurasi dance-mix, jossa tanssittiin tunti eri tanssityylejä ryhmäliikuntamuodossa muusikin kera. Maikki Prusilan kurssi oli osa lukujärjestystä. Lentopallo jatkui sitten tunnin jälkeen harjoitteluna ja pienpelinä, osan opiskelijoista lähtiessä valmistautumaan päiväkodin halloween-juhliin.

Päivällinen oli toisessa salissa, jossa varsinkin jälkiruokaa kehuttiin. Lähdön tunnelmaa oli ilmassa.

Minun illan numero oli päiväkodin halloween-juhla Lahdessa. Noin puolet ryhmästä lähti autoilla kohti Lahtea ja loput menivät katsomaan jääkiekko-ottelua ilmeisemmin Vierumäelle. Olin roolissa koulun maskotti Pihkis, karvainen jätti-ilves. Oli pakkasta, mutta kuuma tuli. Tapahtumassa kiersin opiskelijoiden pitämät rastit eli tanssin diskossa, olin heitto-objektina ulkona ja heitin tarkkuusheittoja, suoritin temppuradan, soitin pianolla Mozartia. Lapset tykkäsivät. Näyttelyä, eläytymistä ja erilaisia akrobatiataitoja sekä hymyilyä piti harrastaa, mutta hiljaa sai olla. Myös LOP vastuuopettaja Hannele Kaperi oli paikalla lastensa kanssa, muitakin Vierumäen opettajia kävi tilaisuudessa ja mukana oli yli sata osallistujaa. Juhla kesti kahdeksaan asti. Saimme paluumatkaksi makeisia evääksi.

Tukikohdassa ostin iltapalaa, tein huoneessa vatsoja, kävin suihkussa ja yö jatkui yökerhossa. Tunnelma oli vapautunut ja levollinen syysloman jälkeen. Naurunpurskahduksia toistensa perään.

Nukkumaan huoneistossa.

Torstai 2.11. Clarissa Myllylä

Heräsin tänään kämppikseni huutoon, meinasin nukkua pommiin. Nopean aamupalan jälkeen riensin urheiluhallille, jossa meidän ensimmäinen tunti pidettiin. Meillä oli ensimmäistä kertaa pickleballia, se oli tosi kivaa! Vaihtoehtona oli myös harjoitella pingistä tulevaa turnausta varten. Tunnin jälkeen meillä alkoi opettajan pitämä näyttö palloilun ohjauksesta. Tunnilla meille jaettiin ryhmät ja lajit, joista teemme omat näytöt. Oma ryhmäni sai lajikseen käsipallon.

Lounaan jälkeen meillä oli loppupäivä paritanssia, jossa me tanssittiin humppaa, foxia, tangoa ja jenkkaa.

Koulun jälkeen kävin salilla, tänään oli käsipäivä. Salin jälkeen kävin syömässä ja sen jälkeen kävin vesijumpassa. Vesijumppa oli kiva, siinä tuli lämmin ja syke nousi mukavasti. Saunan jälkeen oli todella rento olo ja sen jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan.

Perjantai 3.11. Maija

E75. Päivittäin tuhannet kumipyörät jylisevät tasaista väylää ohi siltojen, peltojen ja metsien. Moottoritien varressa on metsää ja vinoköysisiltoja, ja loputonta piennarta jonka takaa kurkistavat vain puuteollisuuslaitosten tehtaanpiiput. Täytyy seurata tukkirekkojen virtaa, kääntyä oikeista risteyksistä, löytääkseen lopulta harjujen kupeesta sinne pystytetyn pienoismaailman, jossa kestopäällysteentuoksuisen kuplan sisällä elämä on täyttä. Täällä heitän palloa sinisillä kentillä, tanssin rytmien tahdissa, uin ikkunoiden vierellä, istun luokissa maisemia katsellen, kävelen metsäkankaalla ja pumppaan lisää rautaa etukaarteen kuntosalilla.

Tänne kuulumisen tunne on voimakas, kun herään kävelemään marraskuun lumiseen aamuun, kuunnellen samalla Vierumäen heräävää perjantaita. Kellon tullessa yhdeksän on valoisaa, tukkirekat jatkavat edelleen ajoaan tuolla jossain, ja ympärillämme juostaan pitkin kahdensadanmetrin juoksurataa, syventyessämme kuuntelemaan vapailla painoilla treenaamisen tekniikasta. Viereisillä kentillä käydään koulua potkimalla ja heittämällä palloa, tanssimalla ja suunnittelemalla, ja yksityiskohdat selän asennosta takakyykyssä jäävät aidosti kiinnostavana tietona syvälle mieleen. Tätä on elämä unelmien oppilaitoksessa.

Asuntolan ovelta kaikki uimahallista tenniskenttään ja punttisaliin on vain muutaman askeleen päästä, mutta ei tarvita siihen päälle kuin muutama lisää, niin saa äkkiä huomata olevansa metsän rauhassa, järvien rannoilla, hiekkakankailla ja harjujen huipuilla. Juoksuaskeleet ovat kevyitä lumipeitteestä huolimatta ja ulkoilureittien kyltit jäävät taakse hölkkäillessäni perinteistä perjantailenkkiäni. Koulupäivän päättyessä suurimman osan valtaa erikoinen kiire lähteä alueelta niin pian kuin mahdollista, eikä seuranani lenkkipoluilla ole ketään. Kellojen kääntyessä iltapäivään alue hiljenee entisestään, ja saan rauhassa keskittyä viikon kirjallisiin tehtäviin vapaissa työskentelytiloissa. Perjantai on viikon se päivä, jolloin ei ole kiire. Ilmassa haisee jälleen Heinola.

Ilta on jo hämärtynyt, kun haikein mielin astun bussiin, joka vie radanvarsikaupunkiin. Etelässä odottavat kilpailut, ja siksi on alennuttava poistumaan hetkeksi, mutta vain neljäkymmentäkahdeksan tuntia ja olen takaisin.